Masennus

Olen ollut koko viikonlopun nyt mieli maassa. Tuntuu, että olen maailman huonoin ja yksinäisin ihminen. Mokasin perjantaina töissä todella pahasti, ja olen vatvonut sitä asiaa päässäni miljoona kertaa. Asiaa ei yhtään helpota se, että tajusin, ettei minulla oikeasti ole täällä ystäviä. Yritin soitella ihmisille, joita aiemmin luulin ystävikseni, sillä olisin todella tarvinnut jotain, kenelle puhua. Mutta kaikilla oli jotain menoja, joihin mua ei ilmeisesti haluttu mukaan. Oli ihan kamalaa tajuta, että kaikki muut olivat menossa joihinkin bileisiin, ja ilmeisesti minä olin ainoa, jota ei oltu kutsuttu mukaan.

Noh, kaiken tämän seurauksena olen sitten viettänyt viikonlopun yksin kotona. Lienee ensimmäinen kerta koko vuonna. Hyvä puoli tässä oli se, että alkoholista ei tällä kertaa tullut niitä miljoonia kaloreita. Huono puoli on se, että eilen illalla leffoja katsellessani vedin siinä sitten pussillisen sipsejä nassuun. Taitaapa siis olla aikalailla normiviikonloppu kaloreiden suhteen, sama kai se on mistä ne ylimääräiset kilot tulee :(.

Onnistuin kuitenkin käymään lauantaina salilla, mihin en normaalisti krapulassa kykene. Tänäänkin olisin halunnut mennä, mutta en saanut autoa käyttööni ja busseja ei kulje tänne sunnutaisin niin myöhään. Ajattelin kuitenkin kokeilla, josko viitsisin töiden jälkeen raahautua lenkille. Saa nähdä. Kohta lähden töihin eräille synttäreille, ja toivon, ettei mua pakoteta syömään siellä kakkua.

Btw, olen haaveillut uudesta lävistyksestä tai tatskasta. Ajattelin palkita itseni lävistyksellä kunhan paino on alle 55 kg. Ja tatskan saan kun painan 50 kg. Kokeillaan toimisko tällainen motivaattori.